Painivalmennuksesta Marko Sillanpää 27.3.2007



  1. Suunnitelmallisuus

Syksy ( vp.) ja kevät ( kr.) harjoittelu jaetaan neljään kauteen :

1. Peruskuntokauden ( PKK ) - 2 kk. aikana tehdään lihaskuntoa ja opetellaan liikkeitä ( 3 –5 pysty ja mattoliikettä). Tarkoitus tehdä pohja harjoittelulle. Matsit pidempiä, matalatempoisia, pääosin tekniikka- ja tehtäväpainia, johtuen vielä tässä vaiheessa vähäisestä liikevarastosta.

2. Kilpailuun valmistavalla kaudella ( KVK ) - 2 kk. vakiinnutetaan liikkeet toimiviksi runsaiden toistojen kautta sekä opetellaan sovellutuksia, ja puolustuksia. Matsit normaalin pituisia. Lihaskunto- ja parivoimaharjoittelulla nostetaan treenien tehoa. 5 – 6 viikkoa harjoitellaan hyvinkin kovaa.

3. Kilpailukaudella ( KK ) – 1 kk. harjoittelu kevenee, lyhyitä matseja, tilannetaisteluita. Lihaskunto jalostetaan nopeusvoimaksi: lähtöjä, hyppyjä, läpsypunnerruksia, teräviä linkkareita ym.

4. Lepo ( L ): kesä ja joululoma. Motivoitava painijat liikkumaan, pelaamaan (ulkona) ja lepäämään.

Tämä jaksotus tekee harjoituksista mielekkäämpiä, kun ei koko vuotta jauheta samalla tavalla. Seuraavana vuonna rakennetaan edellisen vuoden pohjalle lisää osaamista.

Aluksi valitaan pääkilpailut, syksy / kevät, joka on painijan tason mukaan kuukausi-, ikäkausi- tai mestaruuskilpailu. Myös muilla kausilla käydään kisoissa, koska hyvä kisamatsi vastaa useata harjoitusta.


  1. Harjoituskerta

Perusharjoitus on: alkulämmittely, voltit/ hypyt, venyttely, painitekniikka, matsit ja loppujäähdyttely - joka sisältää palauttavaa hölkkää, venyttelyä tai lihaskuntoa riippuen muun harjoittelun tehosta.

Mikäli alku on ollut liian rankka tekniikan opettelu ei onnistu. Mitä nuorempia painijat ovat, sitä lyhyemmän ajan he pystyvät keskittymään yhteen osioon, varsinkin sellaiseen jossa opetellaan uutta. Peleistä, hippajutuista ja viesti- ym. kisaamisesta tykätään. Oppi menee parhaiten perille, kun harkoissa on mukavaa ja sinne tullaan mielellään. Olen huomannut, että harjoitus saa olla kovakin, jos se on vaihteleva. Ennemmin hiki vauhdikkaissa treeneissä, kuin turhautuminen liian vaikeassa tekniikassa.

Volttiosiossa olen pitänyt kolmen kiertoa, eli ma. voltit/hypyt, ti. ketteryys/hypyt ja to. parivoima – joka muuttuu KVK: n loppupuolella nopeusharjoitteluksi.

Koskaan en ole välttänyt tiukkoja harjoituksia. Löysät turhauttavat.

Harjoitus luokitellaan teholtaan 1 – 5 . 1 = kilpailun tai leirin jälkeinen palauttava treeni 2 = PKK :lla tekniikan opetustreeni tai harjoitukset ennen tärkeätä kisaa. 3 = Perustreeni. 4 = Kova harjoitus: lihaskuntoa heittosarjoja ja matsia. 5 = Erittäin kova harjoitus, ottelutreeni, KVK : n loppupuolelle.

Peräkkäiset harjoitukset pitäisi olla eri tehoisia. PKK :lla ja KVK: n alussa asteikolla 2 – 4.


3 . Ryhmän kokoaminen toimivaksi

Tässä on tärkeä valmentajan persoonallisuus. Nuorelle (alle 15v) valmentaja on idoli, myöhemmin ei enää. Sen jälkeen porukka heijastaa valmentajalle takaisin sitä, mitä on sieltäpäin saanut.

Valmentajan on tunnettava ryhmänsä ja oltava mukana kisoissa ja leireillä.

Ryhmä on pyrittävä saamaan sen kokoiseksi, että kaikille on useampia harjoitusvastuksia. Ryhmää kannattaa viedä vaikka välillä uimahalliin tai jonnekin muualle yhtenäisyyden kasvattamiseksi.

Ettei kisamenestys olisi ainoa mittari, teen joulukuussa ja toukokuussa lihaskunto-, ketteryys- ja tekniikkatestejä, joista voi nähdä kehityksensä edellisvuosiin verrattuna. Tekniikkatestin olen tehnyt koemaiseksi, jonka läpäisystä saa jonkun palkkion.

Valmentajan ja vanhempien yhteistyö ja kiinnostus painijan kehittymisestä auttaa pääsemään vastoinkäymisten yli, joita tulee aina, kun halutaan saavuttaa jotakin.

Toimivaan ryhmään kuluvat kaikki, jotka ovat motivoituneita harjoittelemaan Kehittymiseen tarvitaan erilaisia vastustajia: heikompaa vastaan voi kokeilla uusia liikkeitä, vahvempaa vastaan puolustuksia, sidontoja ja yrittää yllättää parhailla liikkeillään. Samantasoisen kanssa syntyy terve kilpailuhenki.

Painilla on muutakin annettavaa, kuin mestaruudet. Jostain nyt valmennettavasta saattaa tulla myöhempinä vuosina valmentaja, jostain kansainvälinen tuomari. Kaikki saavat aikuisuuteen evääksi hyvän kunnon, jäntevän lihaksiston ja terveen itseluottamuksen. Kaverisuhteet, toimiminen ryhmässä ja itsenäisesti sekä tunteiden ilmaisu ja hallinta kehittyvät hyväksyvässä ja turvallisessa ympäristössä.

Pitkäjänteisyys ja päättäväisyys on yleisesti hyvää oppia elämässä. Asiat ei aina toteudu heti, mutta kun tekee taviotteiden eteen töitä, niin varmasti saa nauttia tuloksista.

Kuitenkin painija on tässä pääosassa. Vain hän itse voi päättää, mihin asti mennään. Valmentaja ja seura auttaa häntä kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.


4. Kilpailuista

Sen jälkeen pystyy voittamaan matseja, kun on oppinut häviämään. Voi painia vapautuneesti, kun pystyy nousemaan pettymyksestä ja tappio ei muserra. Sekin on voitto, että lähtee yleensä kisaamaan.

Yksi kilpailujen tarkoitus on, että valmentaja näkee, missä mennään, onko harjoiteltu oikeita asioita.

Kisoissa tulee joskus vastaan painijoita joille on opetettu vain paria liikettä, esim. niskalenkki ja matossa etupuolinen rulli sekä voimanhankintaa. Näillä liikkeillä otetaan sarjavoittoja hävinneen valmentajan pitäessä jääpussia suojattinsa niskassa. Näihinkin on varauduttava.

Kilpailuttamisessa on tunnettava painija. Joillakin on niin suuri kilpailujännitys, että koko harrastus saattaa loppua, jos heitä väkisin vie kisoihin. Toisia taas pitää hillitä, että ryhmä pysyisi yhtenäisenä.

Häviö opettaa, voitto vahvistaa. Jos tulee pelkkää voittoa, ollaan väärässä sarjassa tai -kisoissa.


  1. Onnistumisia ja epäonnistumisia, plussat/miinukset

+ Alusta asti monipuolinen harjoittelu. Liikevarastoa ollaan kasvatettu kiirehtimättä. Tavoitteet on mitoitettu realistisesti ei olla tähdätty pelkästään kisamenestymiseen. Ollaan opeteltu voltteja, nopeutta ja ketteryyttä. Mitoitin kauden pääkilpailun ryhmän tason mukaan ja palvelemaan tekniikkaharjoittelua. Otin vastaan arvostelua niiltä, jotka tähtäsivät SM-menestykseen, kun meidän pääkilpailu oli painijoiden sen hetkisen tason mukaan paljon alempana. Jotka tavoittelevat kisoista menestymistä ja mainetta, joutuvat rajaamaan opeteltavia asioita muutamaan toimivaan kisaliikkeeseen. Mukana tulee myös lieveilmiöitä painonpudotuksista ja yksitoikkoisesta harjoittelusta pitkiin kisamatkoihin ja se saattaa johtaa kyllästymiseen, loukkaantumisiin ja harrastuksen lopettamiseen.

+ Seuralta saatu tuki. Ilman tätä ei kukaan jaksa kovin kauaa ” tehdä latua umpihankeen.”

+ Painiliiton kautta ja muualtakin saatu valmentajakoulutus.

- Joskus tulee opetettua liikaa ja liian monimutkaista. Vaikka itse oppii hyvän liikkeen, kaikki eivät opi sitä yhtä nopeasti. Yksinkertainen toimii paremmin ja ajan kanssa homma menee eteenpäin. Täytyy itse ottaa matsia, että tulee liikkeiden toimivuus testattua. Turha kiirehtiminen pois.

- Jotkut lopettavat, kun alkuinnostus sammuu, vaikka paras olisi vielä edessä, eikä kovin kaukana.

6. Yleistä

Painin oppiminen on jo itsessään arvokasta ja opitut liikkeet todellista taitoa. Tämän kun laittaa tähtäimeksi, niin kilpailumenestys tulee oheistuotteena.

Valmentajan on pidettävä nuorista, arvostettava, että he ovat valinneet kovan lajin. Jos painijan pitää ansaita valmentajan hyväksyntä (menestymällä), saattaa valmentaja menettää ryhmänsä kunnioituksen.

Kiirettä ei ole, vasta yli 17 ikäisenä näkee mitä on tulossa ja vain aikuisten mitalit lasketaan.

Tärkein tavoite ei ole 12v SM-mitalit, vaan että harrastus jatkuisi aikuisuuteen asti. Pohja tehty – fysiikka kunnossa ja asenteet harjoitteluun kohdallaan. On kyettävä näkemään sarja, johon painija menee aikuisena. Pituuden, painon ym. kasvamisen vaikutus voi siirtää kisamenestyksen tuleviin vuosiin.

Vain innostunut valmentaja pystyy saamaan ryhmän onnistumisten kierteeseen. Parempaa osaamista löytyy kun sen aika tulee. Kovemman luokan valmentajat jakavat mielellään oppia, kun joku on saanut kokoon ryhmän lupaavia painijan alkuja, jotka osaavat perusasiat.

+ Yhteistyö ja kunnioitus toisten työtä kohtaan. Muiden valmentajien, painijoiden ja seurojen

välillä. Vaikeuksistakin huolimatta.

+ Nöyryys jatkuvaan oppimiseen: koulutus ja muiden valmentajien kokemukset.

+ Jatkuva eteenpäin meno. Valmentajan kehittyminen näkyy harjoitusten muuttumisena.

+ Oikea asenne harjoitteluun ja työtä pelkäämättömyys.

+ On tykättävä siitä mitä tekee. Sydän on oltava mukana.


Nämä ovat vain minun näkemyksiäni. Joku toinen on tehnyt aivan erilaisia ratkaisuja ja onnistunut.

Olen silloin onnistunut, jos homma pyörii ilman minua, epäonnistunut, jos kaikki langat on käsissäni

Lopuksi: Valmentaminen ei ole demokratiaa. Se joka tekee työn, tekee viimekädessä ratkaisut. Neuvoja kannattaa kuunnella, mutta jokainen valmentaja tekee lopulta ryhmästään oman näköisensä.


Sääliä saa ilmaiseksi, kateus on ansaittava